Pulssi kiihtyy, talven jäljiltä jääneet säärikarvat nousevat pystyyn. Iho kananlihalla.
Tuhannet valot loistavat pimeästä. Pienet tähdet varjelemassa tulevia tunteja. Hiljaista. Käsikarvat pystyssä. Sanattomana, mykistyneenä kauneudesta. Samaan aikaan valtavan rauhaisana, että sisuskaluja jyytävän jännityksen varassa, lähellä pyörtymistä. Tämä on se ilta. Kävi miten kävi, jotain ikimuistoista on tapahtumassa. Tippa linssissä.
Sanoja ei tarvita sen enempää. Loppu on historiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti