tiistai 25. marraskuuta 2014

HC TPS otoksia

Ennen kauden varsinaista aloitusta, meitä kausikorttien onnekkaita omistajia heliittiin. HC TPS kutsui kausikorttilaiset hallille, jossa joukkue esitteli itsensä, sekä päästi kannatajat kurkkaamaan sinne pyhimpään, nimittäin pukukoppiin.

Niko Karhu ja Rasmus Kulmala johdattivat kannattajat pukukoppeja kohti 
Kulmala kurkkasi joko koppiin mahtuu seuraavat uteliaat
Ryan Laschilla oli sana sanottavana
Kristian Järvinen pääsi nimikirjoitus hommiin 

HC TPS:n joukkueen julistus

HC TPS julisti joukkueensa kauppakeskus Myllyssä eräs kaunis keskiviikko päivä. Ohessa muutamia ottamiani kuvia :)
TPS:n kissat aloittivat vauhdikkaasti
ja näyttivät miten lantio liikkuu

Silvennoisen kysymykset sai veräjänvartijan pohteliaaksi

Maailmanmestari Lassila joutui myös pohtimaan vastauksiaan
Maalivahtien poistuttua, lavalle astui...
HC TPS:n pakisto ilman Tomás Mojzisia, joka tuli joukkueen mukaan myöhemmin
Kapteeni Petteri Nummelin seuraa intensiivisesti mitä joukkuekaverit vastailevat
Kanadasta Suomeen saapunut Steven Seigo pääsi myös vastailemaan kysymyksiin
#3 ja tulevaisuuden malliura?
Korkea lava herätti hämmennystä pelaajien keskuudessa.
Nakladal, Nummelin, Seigo, Friman, Vittasmäki, Karhu, Pulli, Lehtonen ja Gysbers
Jakub Nakladal #87 ja Petteri Nummelin #3

Olikohan Nakladalilla jokin hauska juttu kerrottavana?
Hyvä henki hehkui pelaajista
Puolustajien poistuttua takavasemmalle
Lavan ottivat haltuun hyökkääjät

Karvinen, Kumeliauskas, Vähätalo, Lasch, Virtala, Sointu ja Tukonen


Taisi Virtalallakin olla jokin hauska juttu kerrottavana

Ryan Lasch pääsi tomimaan onnettarena
Lasch #19 tyylikkäänä, lavakävelyn alkeet hallussa
Tsekki Radek Smolenak ja Ilkka Pikkarainen löysivät yhteisen kielen
Hyvä fiilis oli luettavissa myöskin hyökkääjien kasvoilta
Millaisiakohan kuvioita Tero Koskiranta ja Radek Smolenak suunnittelivat Niclas Luceniuksen selän takana?
Lämsä, Kulmala, Koskiranta, Lucenius, Smolenak ja Pikkarainen
Lucenius oli myös tentattavana, Pikkaraisen ja Smolenakin suunnitellessa omiaan

Esittelyjen jälkeen pelaajat jalkautuivat yleisön joukkoon
Smolenakia tilanne hymyilytti

Niclas Lucenius #63 tarkkaavaisena

Mikko "Hot Wheels" Rantanen #96 ainakin nautti olostaan
Pelaajien nimikirjoitukset olivat kova sana niin lasten kuin vähän vanhempienkin keskuudessa
Myös yhteiskuvat tekivät kauppansa

Ja moneen kameraan piirtyi uusia muistoja päivän jälkeen

Steven Seigo jäi pohtimaan jotain...
Rantanen kuuli ilmeisen hauskan jutun

Vaikka on käsi paketissa, niin se ei estä nimikirjoituksen antamista sitä pyytävälle
Myös Liettuan lahja, Tadas Kumeliauskas näytti viihtyvän Rantasen vierellä

"Mitäköhän siellä alhaalla on?"
Nimmareiden ja yhteiskuvien lomassa ehti myös hetkeksi istahtamaan
Petteri Nummelin jättäytyi hieman taka-alalle
Kannattajilla oli myös sanottavaa pelaajille


Pelaajat saivat myös olla hetken rauhassa
Rinki muotoutui kuin itsestään

A:ta rinnassaan kantava Marko Virtala

Suloinen lapsi sai hymyn myös Rasmus Kulmalan kasvoille

lauantai 22. marraskuuta 2014

Eka kerta

Lauantaina olin itseasiassa elämäni ensimmäistä kertaa Mestis pelissä ja muutama asia kiinnitti Liigaa ja Tepsiä seuranneen huomion. Ensinnäkin erät tuntuivat menevän tooodella nopeasti, pelikatkoja ei ollut nimeksikään. Ensimmäisessä erässä taisi olla yksi pitkä, yksi paitsio, muutamia torjuntoja sekä muutama hassu kiekko verkkoon. Voi toki olla että se vain oli tämän yksittäisen pelin kuva, eikä koko Mestis ole yhtä kiekon peluuta ilman katkoja.

Taklauksia näytti olevan vähemmän, tai ainakin allekirjoittaneen silmiin kontaktit puuttuivat. Tosin maalivahtien tonteille eksyneille näytettiin kyllä heti suunta mahdollisimman kauas maalista. Ja pelissä kuitenkin jaettiin käytöskymppi, sekä automaattinen pelirangaistus... Miten tuo ei välittynyt täysin katsomoon asti? Tuntuivat meinaan suurilta ylilyönneiltä tuomarien toimesta. Tuomari toiminta nyt tietysti aina herättää keskustelua niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin, ja taisi olla osasyy ulosajoon...

Itse hallilla olleesta tunnelmasta jäi hieman ristiriitainen kuva. Olin Tuton pelissä ja peli oli Tutolta melkoinen mahalasku, kun tulosta hyökkäyspäässä ei syntynyt ja vastustaja teki tappavan tehokkaasti omista paikoistaan. That being said hallissa oli hyvin tunnelmaa. Paikallisessa kannattajakatsomossa oli kourallinen intohimoisia kannattajia ja iso rumpu. Niillä saa jo hyvin ääntä aikaiseksi. Muuten hallilla oli kohtuu hiljaista, muutamia Tuton hyökkäyksen kilvoittamia taputuksia lukuunottamatta.

Mikä tosin jäi häiritsemään oli kannattajien yksipuoliset chäntit. Niitä oli kokonaiset kaksi kappaletta: "Tuto" ja taputukset, sekä "Taistele Tuto", jota myös ihan tasakentällisin käytettiin. Toki kaikki kunnia siitä, että hallissa pidettiin ääntä, mutta 30min jälkeen alkoi jo kyllästyttämään samat neljä kirjainta, toistettuna aina uudestaan ja uudestaan.
Ja torvet, siis eikö niitä voisi jääkiekon puolella kieltää samalla tavalla kun  vuvuzelat kiellettiin lähes heti niiden synnyn jälkeen jokunen vuosi sitten. Ei vain pää kestä, ainakaan minulla, siis en tiedä mitään ärsyttävämpää vehjettä kuin nuo pienet torvet joiden ääni ei sovi oikeastaan mihinkään.

Mutta kokonaiskuvana: "Ei huano". Vaikka toki pelin lopputulos oli mitä oli eikä ollut se mielenkiintoisin seurattava, niin silti ihan jees, ihan jees. Ehkä joku toinen kerta uskaltaudun uudestaan Mestiksen maailmaan...

torstai 20. marraskuuta 2014

Case Jokerit

Jokerit, joukkue, joka on koko ikänsä herättänyt tunteita jääkiekkoväen keskuudessa, siirtyi suuren kohun ja omistaja vaihdoksien myötä uusiin maisemiin itärajan toiselle puolelle. Kritiikkiä sateli varsinkin, kun joukkue menestyi Liigassa miten menestyi ennen ensimmäistä KHL kautta. Epäilijät ihmettelivät suureen ääneen, että miten Liigassa 5. sijoittuneella voi olla pienimpiäkään mahdollisuuksia menestyä lukuisten maailmanmestareiden, Ilya Kovalchukien ja oligarkien joukossa.

Kritiikki mielestäni oli aivan aiheellista, kunnes jokin aika sitten tajusin, että Jokerit taikka Harkimo, tai kuka siellä sitten budjetista päättääkään, oli ollut kaukaa viisas: miksi panostaa viimeiseen Liiga-kauteen kun suuremmat ympyrät odottavat? Rahaa kirstuun varmastikin kilahteli lisää viime kauden aikana lukuisten Liiga-klassikoiden ja Jokerien viimeisellä pelillä siellä sun täällä myötä. Ja nämä rahat takataskussa suunnattiin seuraavaan kauteen ja mahdollisimman hyvän joukkueen kokoonsaamiseen.

Lisäksi joukkueelle, jonka on totuttu herättävän keskustelua jos jonkinlaista, niin mikä sopisikaan paremmin kuin KHL:ään lähteminen todellisena altavastaajana ja Suomessakin epäonnistuneena. Vain todistaakseen kaikkien olleen väärässä, ja pärjäävän. Tuhkimotarina on valmis. Vielä kun kannu tulee ensimmäisen kerran Suomeen, kaikkien ihannoimien, voittamattomien, maailmaa suurempien, jääkiekon pioneerien Jokereiden kera on elämä täydellistä.

Ehkä elämä ei kuitenkaan mene niinkuin saduissa, itse ainakin vahvasti epäilen. Toki Jokerit voivat saada jotain aikaiseksi ja ainakin alkukauden perusteella Tuhkimotarina on hyvissä kantimissa. Mutta itse kyllä vahvasti epäilen ainakin pidemmän päälle. Yhteen kauteen satsaus voi toimia yhdellä kaudella, mutta entäs tulevaisuudessa?