HC TPS - Lukko 27.12.-14

Jaahas.... Kun ei riitä niin ei riitä. Jos olisin lähtenyt pelistä kahden erän jälkeen, olisin huomattavasti pierteämmällä tuulella. Mutta ei. Loppuun asti luonnollisesti, koska loppuun asti on vain mentävä. Vaikka jos joukkueen peliä katsoi kolmannessa erässä, ei touhu kyllä näyttänyt alkuunkaan siltä. Ei vaan ollut mitään. Kaaosta, sekaisuuttaa ja äijät jään pinnassa omien luistimiensa kampittamina. Toisella erätauolla manaamani "Niin tyypillistä, jos Tepsi hallitsee peliä näinkin paljon ja silti häviää" kävi toteen...

Ekat 40min, minä tykkäsin. Sitä kuuluisaa Tunnetta oli mukana, Lucenius-Riska akseli täysin toistensa kimpussa. Olin varma, että tuosta parivaljakosta vielä jompikumpi tai molemmat laitetaan rauhoittumaan. Taklauksia vaihdettiin tiuhaan tahtiin ja nättejä kiekonriisto sekä kuljetuksia vastustajan alueelle. Tilanteita ja paikkoja syntyi molemmissa päissä. Mustavalkoisten lasieni lävitse sanottuna hieman enemmän Lukon puolustuspäässä. Kokoonpanoon pakonkin sanelemana nostetut junnut hoitivat paikkansa hyvin. Vain yksittäisiä virheitä puolin jos toisin, ei mittään mikä olisi pelin tunnelmaa tai tempoa latistanut liiaksi.

Ne viimeiset 20min. Rehellisesti sanottuna ne meni itseltä jotenkin vaan ohi. Ainut mieleen tullut lausahdus oli "Mitä juuri äskön tapahtus" ja sama taisi vallita kentällä. Kukaan tuntunut tietävän mitä tapahtuu ja missä. Äijät lentelee nätissä kaaressa pisin kenttää, kiekot kokoajan vaihtoaitiossa. Sitten tuli johtomaali. Tiedä siitäkään, että mitä siinä tapahtui, mutta se vaan tapahtui. Ja sen jälkeen, no... Eka vaihto oli hyvä, Pikkaraisen kenttä sai kiekon hyökkäyspäähän ja kuhinaa maalille, mutta ei. Ja se oli sitten siinä. Peli Tepsin osalta. "Meinaavatko kokonaan lopettaa pelaamisen" lausahdus ehti käydä mielessä juuri ennen 1-3 maalia. Ilmeisesti meinasivat. No loppu on Raumalaisten historiaa...

Jotenkin kaikki vaan sattui tapahtumaan. JA näin sen ei pitäisi olla. Kyllä kentän laidalla olevat kannattajat saavat mielestäni olla toisinaan ihmeissään ja hämmästellä mitä pelissä oikein tapahtuu, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, mutta kyllä sen joukkueen nyt pitäisi tietää mitä siellä oikein tapahtuu...

HC TPS otoksia

Ennen kauden varsinaista aloitusta, meitä kausikorttien onnekkaita omistajia heliittiin. HC TPS kutsui kausikorttilaiset hallille, jossa joukkue esitteli itsensä, sekä päästi kannatajat kurkkaamaan sinne pyhimpään, nimittäin pukukoppiin.

Niko Karhu ja Rasmus Kulmala johdattivat kannattajat pukukoppeja kohti 

Kulmala kurkkasi joko koppiin mahtuu seuraavat uteliaat

Ryan Laschilla oli sana sanottavana

Kristian Järvinen pääsi nimikirjoitus hommiin 

HC TPS:n joukkueen julistus

HC TPS julisti joukkueensa kauppakeskus Myllyssä eräs kaunis keskiviikko päivä. Ohessa muutamia ottamiani kuvia :)

TPS:n kissat aloittivat vauhdikkaasti

ja näyttivät miten lantio liikkuu

Silvennoisen kysymykset sai veräjänvartijan pohteliaaksi

Maailmanmestari Lassila joutui myös pohtimaan vastauksiaan

Maalivahtien poistuttua, lavalle astui...

HC TPS:n pakisto ilman Tomás Mojzisia, joka tuli joukkueen mukaan myöhemmin

Kapteeni Petteri Nummelin seuraa intensiivisesti mitä joukkuekaverit vastailevat

Kanadasta Suomeen saapunut Steven Seigo pääsi myös vastailemaan kysymyksiin

#3 ja tulevaisuuden malliura?

Korkea lava herätti hämmennystä pelaajien keskuudessa.

Nakladal, Nummelin, Seigo, Friman, Vittasmäki, Karhu, Pulli, Lehtonen ja Gysbers

Jakub Nakladal #87 ja Petteri Nummelin #3

Olikohan Nakladalilla jokin hauska juttu kerrottavana?

Hyvä henki hehkui pelaajista

Puolustajien poistuttua takavasemmalle

Lavan ottivat haltuun hyökkääjät

Karvinen, Kumeliauskas, Vähätalo, Lasch, Virtala, Sointu ja Tukonen

Taisi Virtalallakin olla jokin hauska juttu kerrottavana

Ryan Lasch pääsi tomimaan onnettarena

Lasch #19 tyylikkäänä, lavakävelyn alkeet hallussa

Tsekki Radek Smolenak ja Ilkka Pikkarainen löysivät yhteisen kielen

Hyvä fiilis oli luettavissa myöskin hyökkääjien kasvoilta

Millaisiakohan kuvioita Tero Koskiranta ja Radek Smolenak suunnittelivat Niclas Luceniuksen selän takana?

Lämsä, Kulmala, Koskiranta, Lucenius, Smolenak ja Pikkarainen

Lucenius oli myös tentattavana, Pikkaraisen ja Smolenakin suunnitellessa omiaan

Esittelyjen jälkeen pelaajat jalkautuivat yleisön joukkoon

Smolenakia tilanne hymyilytti

Niclas Lucenius #63 tarkkaavaisena

Mikko "Hot Wheels" Rantanen #96 ainakin nautti olostaan

Pelaajien nimikirjoitukset olivat kova sana niin lasten kuin vähän vanhempienkin keskuudessa

Myös yhteiskuvat tekivät kauppansa

Ja moneen kameraan piirtyi uusia muistoja päivän jälkeen

Steven Seigo jäi pohtimaan jotain...

Rantanen kuuli ilmeisen hauskan jutun

Vaikka on käsi paketissa, niin se ei estä nimikirjoituksen antamista sitä pyytävälle

Myös Liettuan lahja, Tadas Kumeliauskas näytti viihtyvän Rantasen vierellä

"Mitäköhän siellä alhaalla on?"

Nimmareiden ja yhteiskuvien lomassa ehti myös hetkeksi istahtamaan

Petteri Nummelin jättäytyi hieman taka-alalle

Kannattajilla oli myös sanottavaa pelaajille

Pelaajat saivat myös olla hetken rauhassa

Rinki muotoutui kuin itsestään

A:ta rinnassaan kantava Marko Virtala

Suloinen lapsi sai hymyn myös Rasmus Kulmalan kasvoille

Eka kerta

Lauantaina olin itseasiassa elämäni ensimmäistä kertaa Mestis pelissä ja muutama asia kiinnitti Liigaa ja Tepsiä seuranneen huomion. Ensinnäkin erät tuntuivat menevän tooodella nopeasti, pelikatkoja ei ollut nimeksikään. Ensimmäisessä erässä taisi olla yksi pitkä, yksi paitsio, muutamia torjuntoja sekä muutama hassu kiekko verkkoon. Voi toki olla että se vain oli tämän yksittäisen pelin kuva, eikä koko Mestis ole yhtä kiekon peluuta ilman katkoja.

Taklauksia näytti olevan vähemmän, tai ainakin allekirjoittaneen silmiin kontaktit puuttuivat. Tosin maalivahtien tonteille eksyneille näytettiin kyllä heti suunta mahdollisimman kauas maalista. Ja pelissä kuitenkin jaettiin käytöskymppi, sekä automaattinen pelirangaistus... Miten tuo ei välittynyt täysin katsomoon asti? Tuntuivat meinaan suurilta ylilyönneiltä tuomarien toimesta. Tuomari toiminta nyt tietysti aina herättää keskustelua niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin, ja taisi olla osasyy ulosajoon...

Itse hallilla olleesta tunnelmasta jäi hieman ristiriitainen kuva. Olin Tuton pelissä ja peli oli Tutolta melkoinen mahalasku, kun tulosta hyökkäyspäässä ei syntynyt ja vastustaja teki tappavan tehokkaasti omista paikoistaan. That being said hallissa oli hyvin tunnelmaa. Paikallisessa kannattajakatsomossa oli kourallinen intohimoisia kannattajia ja iso rumpu. Niillä saa jo hyvin ääntä aikaiseksi. Muuten hallilla oli kohtuu hiljaista, muutamia Tuton hyökkäyksen kilvoittamia taputuksia lukuunottamatta.

Mikä tosin jäi häiritsemään oli kannattajien yksipuoliset chäntit. Niitä oli kokonaiset kaksi kappaletta: "Tuto" ja taputukset, sekä "Taistele Tuto", jota myös ihan tasakentällisin käytettiin. Toki kaikki kunnia siitä, että hallissa pidettiin ääntä, mutta 30min jälkeen alkoi jo kyllästyttämään samat neljä kirjainta, toistettuna aina uudestaan ja uudestaan.
Ja torvet, siis eikö niitä voisi jääkiekon puolella kieltää samalla tavalla kun  vuvuzelat kiellettiin lähes heti niiden synnyn jälkeen jokunen vuosi sitten. Ei vain pää kestä, ainakaan minulla, siis en tiedä mitään ärsyttävämpää vehjettä kuin nuo pienet torvet joiden ääni ei sovi oikeastaan mihinkään.

Mutta kokonaiskuvana: "Ei huano". Vaikka toki pelin lopputulos oli mitä oli eikä ollut se mielenkiintoisin seurattava, niin silti ihan jees, ihan jees. Ehkä joku toinen kerta uskaltaudun uudestaan Mestiksen maailmaan...

Case Jokerit

Jokerit, joukkue, joka on koko ikänsä herättänyt tunteita jääkiekkoväen keskuudessa, siirtyi suuren kohun ja omistaja vaihdoksien myötä uusiin maisemiin itärajan toiselle puolelle. Kritiikkiä sateli varsinkin, kun joukkue menestyi Liigassa miten menestyi ennen ensimmäistä KHL kautta. Epäilijät ihmettelivät suureen ääneen, että miten Liigassa 5. sijoittuneella voi olla pienimpiäkään mahdollisuuksia menestyä lukuisten maailmanmestareiden, Ilya Kovalchukien ja oligarkien joukossa.

Kritiikki mielestäni oli aivan aiheellista, kunnes jokin aika sitten tajusin, että Jokerit taikka Harkimo, tai kuka siellä sitten budjetista päättääkään, oli ollut kaukaa viisas: miksi panostaa viimeiseen Liiga-kauteen kun suuremmat ympyrät odottavat? Rahaa kirstuun varmastikin kilahteli lisää viime kauden aikana lukuisten Liiga-klassikoiden ja Jokerien viimeisellä pelillä siellä sun täällä myötä. Ja nämä rahat takataskussa suunnattiin seuraavaan kauteen ja mahdollisimman hyvän joukkueen kokoonsaamiseen.

Lisäksi joukkueelle, jonka on totuttu herättävän keskustelua jos jonkinlaista, niin mikä sopisikaan paremmin kuin KHL:ään lähteminen todellisena altavastaajana ja Suomessakin epäonnistuneena. Vain todistaakseen kaikkien olleen väärässä, ja pärjäävän. Tuhkimotarina on valmis. Vielä kun kannu tulee ensimmäisen kerran Suomeen, kaikkien ihannoimien, voittamattomien, maailmaa suurempien, jääkiekon pioneerien Jokereiden kera on elämä täydellistä.

Ehkä elämä ei kuitenkaan mene niinkuin saduissa, itse ainakin vahvasti epäilen. Toki Jokerit voivat saada jotain aikaiseksi ja ainakin alkukauden perusteella Tuhkimotarina on hyvissä kantimissa. Mutta itse kyllä vahvasti epäilen ainakin pidemmän päälle. Yhteen kauteen satsaus voi toimia yhdellä kaudella, mutta entäs tulevaisuudessa?

Arkistojen kätköistä, niinkin kaukaa kuin viime kesältä

Elikkäs kesän alussa oli Turussa Street Hockeyn aluekarsinta. Kyseessähän oli tossulätkää, mitä erinäisimillä kokoonpanoilla. Paikalta bongasin myös Liiga tason hyökkääjän ja NHL:ssä siipiään kokeilemaan pääsevän puolustajalupauksen. Aluekilpailun parhaimmat pääsivät mukaan Helsingissä myöhemmin järjestettyihin finaaleihin.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, sekä mikä tärkeintä kiekkoilun riemu välittyi innoissaan pelaavista joukkueista. Eikä kentältä puuttunut vauhtia, taikka vaarallisia tilanteita, vaikka luistimet olikin vaihdettu lenkkitossuihin ja valkoinen jää mustaan asfalttiin. Mikä onkaan mukavampaa näin syksyn pimetessä kuin fiilistellä kesän aurinkoisia päiviä ja iloista, elämänmyönteisestä tunnelmaa, sekä imaista sieltä hieman kesän tuntua.

Tässä lisäksi muutama kuva, joita napsisin päivän mittaan :)

Peli pelattiin aivan voittolaukauksille asti

Maalivahdit, kuin myös laukojat tekivät kaikkensa johdattaakseen oman joukkonsa voittoon

Tuijotuskilpailussa taitaa sinipaita viedä voiton

Veräjänvartijat  venyivät hienosti yhden jos toisenkin vedon eteen

Toisinaan peliväline toki löysi paikkansa maalin perukoilta

Ja mainttakoon, että tästä tilanteesta ei syntynyt maalia

Kamppailua riitti

Ertitoten finaalissa, jossa ratkaistiin Turun paras tossulätkä jengi

Myös mailoja osattiin käyttää

Jalkojen viidakosta pelivälineen löytäminen oli toisinaan vaikeata

Jos katse voisi tappaa, olisi tuo pallo jo kuollut

Lopussa riemu oli mitä suurin

Monien otteluiden ja kolhujen jälkeen

Voitto oli mitä makein